Netti on ollut täynnä toinen toistaan hirvittävämpiä tarinoita siitä, mitä Epsteinin asiakirjoista tällä kertaa paljastui: lasten sukuelinten mittaamista, raiskauksia, murhia, pahoinpitelyjä… Tapoja, joilla nainen ja tyttö on ollut pelkkä loppuunkulutettava ja tuhottava tavara. Some tuntuu tällä hetkellä oksettavalta villiltä länneltä mitä kuvottavinta väkivaltaa, jonka tarinoiden pyörteissä keskiverto käyttäjä tuntee olonsa sekopäisen järkyttyneeksi ja vainoharhaiseksi. Mikä on totta, mikä ei? Jos niin hirvittäviä asioita kuin luemme ja näemme on todella ja oikeasti tapahtunut, miksei tämä ole ykkösuutinen aivan kaikkialla? Jos ei ole, miksi tällaisilla hirveyksillä mässäillään kuin ne olisivat viihdettä?

Epsteinin asiakirjojen julkaisu täysin mahdottomana massana ja niistä kädenlämpöinen uutisointi uhrien oikeudet ohittaen tuntuu kaasuvalotukselta: se ajaa epäilemään mielenterveyttään. Tietysti tässä ei sinänsä ole mitään uutta väkivaltaa kokeneille tai naisille ja naisiksi kasvatetuille ylipäätään. Meitä pyritään usein kaasuvalottamaan juuri väkivaltaan liittyen. Sitä tekevät sekä yksilöt että kulttuuri, jossa kasvamme.

Mutta mittakaava. Että tämäkään – tämäkään! – ei riitä repimään alas sitä hyvä veli -verkostoa, joka suojelee raiskaajia, kunhan heillä on riittävästi rahaa ja vaikutusvaltaa. Kyse ei ole pelkästään Yhdysvaltain eliitistä vaan kansainvälisestä.

Missä ovat seuraukset? Missä on uutisointi, joka purkaa kahden vuosikymmenen raiskausrikollisuuden mahdollistaneen kulttuurin ja laittaa tekijät vastuuseen? Mitä mahdollisuuksia on yhdelläkään meistä luottaa enää järjestelmän suojeluun, kun seurauksia ei tule edes tällaisesta?

Kaikki tämä kasaantuu Trumpin uudelleenvalinnasta syntyneen naisten pelon päälle. Your body, my choice -hokema trendasi silloin somessa ja kaikki mitä Yhdysvalloissa on sen jälkeen tapahtunut esimerkiksi aborttioikeuden kiristämiseen liittyen vahvistaa ilmeisen someprovokaation takana olevan vankan todellisuuspohjan. Kirjoitin tuolloin, että Trumpin poliittinen menestys on monella tapaa raiskauskulttuurin voitto. 

Epsteinin asiakirjat ovat painajaismainen oppikirjaesimerkki juuri raiskauskulttuurista.

Väkivaltaa väkivallan perään

Vaikka olemme tienneet Epsteinin ihmiskaupan hirveyksistä jo vuosia, viime viikon perjantaina Yhdysvaltojen oikeusministeriö julkaisi tähän mennessä suurimman Epstein-materiaalimassan. Se sisälsi yli kolme miljoonaa asiakirjaa ja tuhansittain videoita ja valokuvia. Sekä yli sadan uhrin nimiä ja henkilötietoja, mukaan lukien 31 alaikäisen uhrin. Materiaalin joukossa oli myös lähes 40 alastonkuvaa, joista pystyy tunnistamaan naisten ja teinityttöjen kasvoja.

Yksi itseäni eniten järkyttäneistä asioista tässä viimeisessä tiedostojen julkaistamisessa onkin ollut se, miten jälleen uhrien oikeudet, heidän hyvinvointinsa ja toipumisensa näytti olevan sivuseikka. Miten on jum&%#€ta mahdollista, että valtiollinen toimija julkaisee uhrien tunnistettavia nimiä, yhteistietoja ja alastonvalokuvia verkkoon? Tällaisissa asioissa ei saa tapahtua virheitä.

Naiset ja tytöt, jotka olivat kärsineet jo sanoinkuvaamatonta tuskaa aiheuttaneesta väkivallasta, joutuivat uuden, julkisen luonteensa vuoksi erittäin traumatisoivan väkivallanteon ja rikoksen kohteeksi kun heidän alastonkuviaan julkaistiin. Sillä kyllä, ilman suostumusta julkaistun tunnistettavan alastonkuvan julkaiseminen on väkivaltaa, vaikka tekijä olisi oikeusministeriö. 

Tiedostojen julkistamisen prosessin julistettiin ottavan uhrien oikeudet vakavasti, mutta ne ovat mitä ilmeisemmin olleet niin vähäisen prioriteetin asia, että prosessissa tehtiin puolivahingossa (tai hiljentämistarkoituksella?) *lisää väkivaltaa* erittäin haavoitetuille naisille ja tytöille.

Nyt jo poistetuttujen kuvien ja tietojen julkaisu myllersi uhrien elämät “ylösalaisin”. Uhrit kuvailivat sitä “törkeäksi”, “hengenvaaralliseksi” ja “uudelleentraumatisoivaksi”. Yksi uhri oli saanut tietojensa levittämisen jälkeen tappouhkauksen. 

Väkivaltaa väkivallan perään. Raiskauskulttuurissa uhrit saavat keskittyä toipumiseen vasta vuosia tai vuosikymmeniä väkivallantekojen jälkeen.

Järjestelmä petti uhrit kerta toisensa jälkeen

Se mikä on täysin varmaa Epsteinin ja hänen rikkaiden kamujensa rikoksissa ilman syvempääkään perehtymistä epäiltyjen seksuaalisuutta loukkaavien väkivallan tekojen yksityiskohtiin on, että järjestelmä petti uhrit kerta toisensa jälkeen. Heidän tietojensa ja alastonkuviensa jakaminen on niistä viimeisin.

Järjestelmä petti uhrit, mutta silloinkin kun se edes hieman toimi, ihmiset pettivät heidät. Epstein tuomittiin jo vuonna 2008 alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta, mutta se ei lopettanut hänen, tuomion jälkeen rekisteröidyn seksuaaliirikollisen, saamaansa tukea ja sitä kautta painajaismaista toimintaansa. 

Juuri tämä on raiskauskulttuurin ytimessä. Tapahtui mitä vaan, vaikutusvaltainen tai hurmaava tekijä voittaa. Epsteinin ihmiskaupan epäillään kestäneen lähes kaksi vuosikymmentä, kymmenen vuotta myös tuomion jälkeen. Myös oikeusjärjestelmän vinoumat mahdollistivat Epsteinin toiminnan jatkumisen (Epsteiniä vastaan nostettuja oikeustoimia voi seurata täältä NPR:n koosteesta).

Edes Epsteinin saatua tuomion eliittiyhteisö ei hylännyt häntä tai suhtautunut hänen toimiinsa kriittisesti ja niistä rikosilmoituksia tehden. 

Mikään järjestelmä ei auta lopettamaan raiskauskulttuuria, jos yhteisöt ja ihmiset niiden sisällä eivät ole valmiita oikeustuomion lisäksi lopettamaan väkivaltaista toimintaa puuttumalla siihen, olemalla tukematta sitä ja eristämällä tekijän.  Jokaisen tulee puuttua ympärillään näkemäänsä ja oikeasti toimia arvojensa mukaisesti; nollatoleranssin tulee olla meidän DNAssamme. 

Kaikesta tästä tulisi raportoida sen vakavuuden vaatimalla tavalla, samalla sitä mahdollistavaa kulttuuria aktiivisesti purkaen, tekijöitä vastuuttaen ja uhrien oikeukset keskiössä pitäen. Hälyttävän vähän on Suomessa näkynyt tätä näkökulmaa.

Raiskauskulttuurissa ei ole kyse vain tekijöistä, vaan kaikista ihmisistä, jotka mahdollistavat sen

Hirvittävän väkivallan tekijät ja sen mahdollistavat ovat usein aivan tavallisia ihmisiä. Arvostettuja älykköjä, poliitikkoja, IT-yrittäjiä, kansainvälisten järjestöjen pomoja, aviomiehiä ja yleensä juuri miehiä tukemassa toisia miehiä. Ei pelkästään tässä Epsteinin tapauksessa tai Yhdysvalloissa. Ranskassa Gisele Pelicot, jonka aviomies huumasi vaimoaan tarjoten verkossa häntä raiskattavaksi, olisi säästynyt vuosikymmenien tuskalta jos joku näitä ilmoituksia nähneistä miehistä olisi puuttunut asiaan. Italiassa parituhatta aviomiestä jakoi vaimojensa alastonkuvia toisilleen ilman suostumusta vuosia Facebookissa ilman että kukaan puuttui. 

Raiskauskulttuurissa ei ole kyse vain tekijöistä, vaan kaikista ihmisistä, jotka mahdollistavat väkivallan jatkumisen vaikenemisellaan tai välinpitämättömyydellään. Raiskauskulttuuria ylläpitävät ne ihmiset, jotka unohtavat julkista keskustelua käydessään sen, että jokainen Epsteinin ja hänen rikkaiden kamujensa uhri on ihminen, ainutlaatuinen yksilö, jolle on aiheutettu sanoinkuvaamatonta kipua ja kärsimystä ja jotka tuskin koskaan tulevat saamaan kaikesta tästä julkisuudesta mitään hyvää.

Rankaisemattomuuden kulttuuri, jossa hirvittävimpienkään rikosten tekijöille ei tule seurauksia ja joista uutisoinnissa mahdollistava kulttuuri jätetään perkaamatta, on iso syy siihen miksi niin moni ei koskaan kerro kokemastaan eikä seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa saada poistettua maailmasta.

Maailmassa, jossa tämän tason seksuaalirikokset eivät räjäytä koko systeemiä, naisia pelottaa. Ja aivan syystä.

The post Väkivaltaa väkivallan perään: Epsteinin asiakirjat ovat painajaismainen oppikirjaesimerkki raiskauskulttuurista appeared first on Elina Nikulainen.

Aikaisemmin tällä viikolla  USAn vaalitulos syöksi monet meistä epätoivon alhoon. Jäätävää kyytiä on tulossa naisille, vähemmistöille, eläimille, ympäristölle, ilmastolle jne jne. You name it. Odotettavissa on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Trumpin ensimmäistäkin kautta vaarallisempaa menoa.

Trumpin toisella presidenttikaudella on merkitystä myös suostumukselle. Kehon itsemääräämisoikeus, joka usein tiivistetään lauseeseen “My body, my choice”, on suostumuksen ytimessä. Saman tien vaalivoiton jälkeen alkoi näkyä netissä todella oksettavilla tavoilla “Your body, my choice” -häirintää ja raiskausta kannattavaa ahdistelua. Trumpin poliittinen menestys on monella tapaa juuri raiskauskulttuurin voitto.

Raiskauskulttuurilla ratsastusta on Trump tehnyt koko poliittisen uransa. Jo vuonna 2016 Trumpin vaalikampanjoinnin aikaan väkivaltaa kokeneiden tukilinjat täyttyivät naisten soitoista. Ahdistus nousi tuolloin kattoon ja monien traumat aktivoituivat.

Kovinkaan moni feministi ei liene unohtanut tuolloin Yhdysvaltoja ravistellutta ja traumoja auki repinyttä Trumpin vanhaa heittoa, jota voisi suht tosissaan kutsua esimerkiksi antisuostumuslausunnoksi:

“Tunnen automaattisesti vetoa kauniisiin – Alan vain suutelemaan niitä… Ja kun olet tähti, ne antaa sun tehdä sen. Voit tehdä mitä vaan, tarttua niitä p***usta. Voit tehdä mitä vaan”. ( “I’m automatically attracted to beautiful — I just start kissing them… And when you’re a star, they let you do it. You can do anything. Grab them by the p****. You can do anything.”)

Anteeksipyyntöä tästä ei kuulunut, Trump sivuutti tuolloin väkivallan normalisointinsa ja siihen yllyttämisen perus pukukoppipuheena. Kesän 2024 raiskausoikeudenkäynnin jälkeen hän taas kunnostautui käyttämällä raiskauskulttuurille hyvin tyypillistä tapaa kehystää häirintä ja seksuaalinen väkivalta; hän sivuutti yhden häntä syyttäneistä naisista viittaamalla, ettei nainen ollut tarpeeksi viehättävä. Samaa argumenttia käytetään myös toisinpäin. Suositun miehen ei tarvitse raiskata. Ihan kuin seksi tai väkivalta liittyisi ihmisen haluttavuuteen, eikä rajoihin ja niiden rikkomiseen.

#MeToo Trumpin ensimmäisenä presidenttivuonna 2017 ja sen jälkimainingit herättivät aikanaan toivoa monissa meissä, että eteenpäin oli menty pysyvämmin. Monia asioita saatiin kuin saatinkin maailmalla ja Suomessa edistymään väkivallan vastaisessa työssä. Trump itse on joutunut kohtaamaan oikeudessa tekojensa seurauksia. Ainakin 26 naista on julkisesti syyttänyt Trumpia seksuaalisuutta loukkaavasta väkivallasta. Hänet on ehditty tuomita vakavasta rikoksesta (felony), jonka takia voi joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa menettää äänioikeutensa pysyvästi tai määräajaksi. Trumpin oikeusjuttujen edistymistä voi muuten halutessaan tarkastaa Politicon seurantasivuilta. 

Tasaisin väliajoin puhkeaa somessa suuri huoliaalto siitä, miten raiskaussyytökset pilaavat miehen elämän. Ja silti – silti – valkoinen mies, joka on tunnettu siitä, miten hän kehuskelee seksuaalisen väkivallan teoillaan, on nyt valittu kahdesti maailman eniten valtaa käyttävän ihmisen asemaan. Jos raiskaussyytökset jonkun miehen uran pilaavat, ei se kyllä ole valkoinen heteromies. 

Trumpin voiton juovuttamat trollit ja naisvihaajat riehuvat netissä siis paraikaa, miten naisten kehot kuuluvat miehille. Nicholas J. Fuentes, valkoisen ylivallan kannattaja ja podcastaaja, oli ilmeisesti yksi tuon trendin aloittajista postaamalla X/Twitteriin ensimmäisen “Your body, my choice. Forever.” -julkaisun, joka oli jo perjantaina nähty yli 35 miljoonaa kertaa. 

Institute for Strategic Dialogue julkaisi perjantaina 8.11. vertailun X:ssä, TikTokissa, Facebookissa ja Redditissä näkyvästä häirinnästä. Vertailu näytti, että Trumpin voiton varmistuttua “Your body, my choice”, “Repeal the 19th” (naisten äänioikeuden takaavan perustuslain lisäyksen kumoaminen) ja “Get back to the kitchen” -mainintojen määrät räjähtivät kaikilla alustoilla. Näillä lauseilla tehtyä ahdistelua on raportoitu myös offline, esimerkiksi kouluissa ja kaduilla.

On selvää, että seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan normalisointiyritykset tulevat vahvistumaan Trumpin aikakaudella “vapaan maailman johtajana” (hah!), eikä Yhdysvaltain vaalien jälkeinen ilmapiiri ainakaan madalla esimerkiksi kynnystä raportoida raiskaus. Väkivaltatrauman kanssa elävillä on raskaat ajat, sillä vaalitulos kertoo jälleen kerran sen, miten vähän yksikään yhteisö väkivallan uhrien kokemuksia priorisoi.

Mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, vaikuttaa aina myös Suomeen, eivätkä asenteet ole täällä lähtökohtaisestikaan kunnossa. Tiedämme esimerkiksi jo etukäteismainonnasta, että ensi viikolla julkaistava Suomen Väkivaltaobservatorion ja NYTKIS ry:n Valoa, ei väkivaltaa -tutkimus tulee kertomaan, että aivan liian moni mies uskoo naisen ansaitsevan väkivallan myös Suomessa.

Olen tehnyt sen verran pitkään tasa-arvotyötä, että usein pystyn keskittymään siihen suureen kaareen ja sykleissäkin tapahtuvaan edistykseen. Mutta nyt olo on pitkästä aikaa kyllä synkkä. Huhhuh, mihin tässä vielä mennään? 

Vaikka itse USAn politiikka ei sortuisi pahimpien painajaisteni skenaarioihin, mikään ei vie pois sitä, että roolimalleilla ja representaatiolla on todella paljon väliä. Trumpin toinen voitto villitsee ne, jotka vähät välittävät naisten rajoista tai oikeuksista, ja – pahoin pelkään – houkuttelee mukaansa ne, jotka eivät ole ihan varmoja, mutta etsivät ehkä helppoja ratkaisuja ongelmiinsa. Suostumuksen kannalta tämä on tuhoisaa.

Meitä suostumuskulttuurin edistäjiä tullaan tarvitsemaan seuraavina vuosina entistä enemmän.

P.S. Jottei blogi päättyisi pelkkään toivottomuuteen, tässä pieni vinkkilista suomalaisista materiaaleista suostumuskasvatukseen liittyen. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa ympärillämme oleviin ihmisiin ja siihen, millaista tietoa he saavat.

Amnesty International Suomen Osaston oppimateriaalit suostumuksesta löytyvät täältä Materiaalit ovat ilmaisia ja niissä on vinkkejä opettajille eri oppitunneille. Mukana myös sateenkaari ja suostumus -materiaalit.

Ekvalita ry on tehnyt ruotsinkieliset materiaalit, jotka on tarkoitettu täydentämään terveystiedon oppikirjoja, ja se sopii erityisesti 7.–9.-luokkalaisille. 

Nuorten Exit tekee kouluvierailuja yläkouluihin, lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin, joissa puhutaan itsemäärämisoikeudesta, suostumuksesta ja seksuaaliväkivallasta. Ne ovat ilmaisia ja ne voi tilata minnepäin vain Suomea, koska ne toteutetaan etäyhteydellä.

Minun kirjani Haluatko? Pieni kirja suostumuksesta on hyvä erityisesti ihmiselle, joka pohtii omia ja muiden rajoja. Matalan kynnyksen yleistajuinen teos, jossa on myös konkreettisia vinkkejä. Sopii kaikenikäisille lempeässä jämäkkyydessään, mutta ehkä suosittelen yläkouluun ja siitä ylöspäin. Erityisesti niille, jotka eivät (vielä) ole feministejä. Löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista Voit lukea lisää kirjasta esimerkiksi Turun klassillisen lukion oppilaiden kirjamessuhaastattelusta.

Helposti lähestyttävää tietoa suostumuksesta jakaa Nuorten Exitin lisäksi somessa esimerkiksi Sua Varten Somessa.

The post Your body, my choice – Trumpin kakkoskauden merkitys on suostumukselle synkkää appeared first on Elina Nikulainen.