Maanantaina 15.9. olin MTV3 Viiden jälkeen -ohjelmassa haastattelussa digitaalisista rajoista Verkko ilman väkivaltaa -hankkeen luotsaajana. Keskustelimme aiheesta juontaja Mikko Suursalmen kanssa. Eppu Wikströmin käsialaa oleva sarjakuva sijainnin seuraamisesta oli saanut jo somessa hyvin näkyvyyttä ja aloitti myös televisiohetken. Noin 10 minuutin haastattelun löydät täältä.
Haastatteluun valmistautuessani kirjoitin myös pidemmin ajatuksia digitaalisista rajoista toimituksen lähettämien kysymysten pohjalta. Ajattelen, että niistä saattaa olla iloa ja hyötyä myös blogin lukijoille.
Mitä kaikkea digitaalinen väkivalta voi olla?
Digitaalinen väkivalta voi olla hyvin monimuotoista. Se voi olla esimerkiksi seksuaalista häirintää somessa, syväväärennettyjen alastonkuvien tekemistä tekoälyllä, ilman suostumusta lähetettyjä dickpickejä, teknologiavälitteistä ihmiskauppaa tai parisuhteessa tapahtuu kontrollia.
Uudessa sarjakuvassa kuvataan erityisesti digitaalisten laitteiden mahdollistamaa kontrollia. Mitä kaikkea se voi esimerkiksi parisuhteessa olla?
Digitaalista kontrollia voi olla esimerkiksi sijainnin seuraaminen joko tavallisilla sovelluksilla, vakoiluohjelmilla tai fyysisillä jäljittimillä. Se voi olla myös painostamista sometilien ja sähköpostin salasanojen jakamiseen tai pankkitunnusten kontrollointia.
Se on yleensä osa muuta parisuhdeväkivaltaa ja nykyään lähes kaikissa parisuhdeväkivaltatapauksissa osana on jonkinlainen digitaalinen ulottuvuus.
Digitaalista kontrollia voi olla esimerkiksi juuri tuollainen sijainnin seuraaminen joko tavallisilla sovelluksilla, vakoiluohjelmilla tai fyysisillä jäljittimillä. Se voi olla myös painostamista sometilien ja sähköpostin salasanojen jakamiseen tai pankkitunnusten kontrollointia ja sitä kautta toisen sähköisen identiteetin hallintaa tai eristämistä. Nykyään lähes kaikkeen tarvitaan pankkitunnukset ja ihminen on todella pulassa ilman niitä. Niiden hallinnalla voidaan myös tehdä toisen nimissä ihan kaikkea.
Joissakin perheissä ja parisuhteissa esimerkiksi sijainnin jakaminen on aivan normaalia ja joillekin se on taas ennenkuulumaton ajatus. Onko tähän oikeaa vastausta?
Kaikkein tärkeintä tällaisissa asioissa on pitää huolta, että ketään ei painosteta tai syyllistetä jakamaan sijaintiaan ja että mielen saa aina muuttaa.
Yleisesti ottaen ihmisillä on erilaisia rajoja, joillekin sijainnin jakaminen voi olla täysin ok, joillekin tietyissä tilanteissa tai tietyillä rajoituksilla ja joillekin ei koskaan. Kaikki vaihtoehdot on aivan yhtä ok, eivätkä kerro esimerkiksi rakkauden määrästä yhtään mitään.
Suostumus on tärkeää myös digitaalisia rajoja ajatellessa. Suosittelen TATTI-muistisäännön pohtimista myös digitaalisiin ympäristöihin liittyen.
Voiko rajojen rikkominen olla myös tahatonta?
Kyllä voi. Ihmisillä on niin erilaisia rajoja, ettei välillä yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, että toiselle voi tulla epämukava olo jostain sellaisesta, joka itselle on tavallista tai mieluisaa. Siksikin on tosi tärkeää jutella kumppanin kanssa myös digitaalisista rajoista.
Miten näistä asioista tulisi vaikkapa kumppanin kanssa keskustella?
Säännöllisesti ja selkeästi. Tärkeää on, että nämä keskustelut olisivat turvallisia eli ei vaadita tai painosteta toisia oman mielen mukaisiin vaihtoehtoihin. Jos toinen ei halua jakaa esimerkiksi sitä sijaintiaan se on tosi ok.
Omat mieltymykset voivat myös muuttua ajan kanssa. Parisuhteen alkuvaiheessa saattaa olla tiiviimpää yhdessäoloa ja sitten aikaa myöten alkaa tarvita enemmän omaa tilaa.
Tasaisin väliajoin on hyvä miettiä omaa käytöstä. Onko muilla ihmisillä hyvä olla minun kanssani? Teenkö selväksi että ”ei”n sanominen on minun kanssani aina ok?
Missä kohtaa pitäisi itse pysähtyä ja miettiä, rikkooko toisen rajoja?
Sanoisin, että tasaisin väliajoin on hyvä miettiä omaa käytöstä ihan yleisesti ottaen. Onko muilla ihmisillä hyvä olla minun kanssani? Teenkö selväksi että ”ei”n sanominen on minun kanssani aina ok?
Erityisesti silloin kun huomaa, että oman rakkaan käytös ärsyttää ja haluaisi että tämä vain tekisi niin kuin itse haluaa, olisi hyvä pysähtyä miettimään mistä oikeasti on kyse. Onko siellä taustalla jotain muuta mistä olisi hyvä jutella. Jokin tarve, mihin löytyisi sanoittamalla ja pyytämällä molemmille ok tapa täyttää.
On tärkeä jaksaa kuunnella toista, jos saa palautetta jostain asiasta, mitä tekee ja mistä toiselle tulee paha olo. Pitää pyytää anteeksi, miettiä mitä voi muuttaa ja tehdä se.
Mahdollistavatko digitaaliset välineet myös vainoa parisuhteen päättymisen jälkeen? Millaista?
Usein kontrolli jatkuu vainona parisuhteen päättymisen jälkeen ja vaikka tekijä ei samalla tavalla enää pääse kontrolloimaan fyysisiä laitteita tai uusia salasanoja niin esimerkiksi vakoiluohjelmia voi olla vielä puhelimella, puhelinpommitus saattaa jatkua ja häpäisy somessa. Vainoa parisuhteen jälkeen voidaan tehdä myös ilman laitteita ja esimerkiksi jos on yhteisiä lapsia, heitä usein käytetään väkivallan välineinä.
Verkkoympäristö ja some ei ole mitenkään vähemmän tosielämää kuin verkon ulkopuolinen. Vietämme ison osan elämäämme siellä.
Mitä jokaisen tulisi mielestäsi ymmärtää digitaalisesta väkivallasta?
Verkkoympäristö ja some ei ole mitenkään vähemmän tosielämää kuin verkon ulkopuolinen. Vietämme ison osan elämäämme siellä. Omia arvoja on tosi tärkeää toteuttaa myös verkossa. Me olemme aivan sama ihminen myös somessa ja laitteiden äärellä. Kumpikaan ei ole vapaapassi törkeämpään käytökseen.
Tärkein yksittäinen asia muuttaa olisi, että verkossa tapahtuva väkivalta otettaisiin yhtä vakavasti kuin muualla tapahtuva. Tiedämme tutkimuksista, että seuraukset ovat hyvin samanlaisia molemmista. Seurauksina voi ollaa traumaa, ahdistusta, unettomuutta, kyvyttömyyttä keskittyä, tehdä töitä, opiskella, itsensävahingoittamista… Moni menee täysin toimintakyvyttömäksi esimerkiksi syväväärennetyistä alastonkuvista ja toipumisessa voi mennä vuosia.
Nuoret kohtaavat erityisen paljon kiusaamista ja seksuaaliväkivaltaa verkossa. Onko tätä mahdollista ehkäistä muuten kuin estämällä nuorten pääsy verkkoalustoille?
Mihinkään väkivaltaan ei ole vain yhtä ratkaisua, vaan on tärkeää ottaa aivan kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Ihan lapsesta lähtien pitää saada jo kasvatusta kotona ja koulussa siitä, minkäläinen käytös on väkivaltaa ja että kaikki asiaton on myös verkossa kiellettyä.
Alustojen ja somejättien sääntelyä pitää tuntuvasti lisätä. Me olemme eläneet vähän kuin villissä lännessä tämä somen alkuaika. Esimerkiksi EU:n Digital Services Act antaa tähän jo jonkin verran työkaluja.
Tärkeää olisi myös lisätä aikuisten läsnäoloa somessa. Esimerkiksi Sua Varten Somessa tekee huipputyötä juuri nuorten suosimilla alustoilla ja on usein siellä aivan ensimmäisenä tukemassa seksuaalista väkivaltaa somessa kokevaa nuorta.
